Näyttelijäntyö. Visuaalisuus. Fyysisyys. Liike. Rytmi.

Repertuaariohjaaja ja kirjoittaja minä varmasti olen. Teen musikaaleja, paljon lasten ja koko perheen esityksiä, musiikkiteatteria, komediaa ja aina silloin tällöin livahtaa draaman puolelle ja jopa kokeiluihin. Mutta jos luonnehtia pitäisi, niin repertuaaritekijä. Pyrkimyksenä laatu ja kiinnostava kerronta. Syvää ja keveää.

Pyrin ohjauksissani jättämään katsojalle mahdollisuuden tulla teokseen sisään oman kokemusmaailmansa kautta, jotta esityksestä tulisi katsomisen lisäksi kokemus. Syntyisi dialogi ja tunnesilta näyttämön ja katsomon kanssa. Ihmiseltä ihmiselle.

Lasten ja koko perheen teatterissa, jota olen paljon tehnyt ja jota aion tehdä yhtä kauan kuin tätä työtä, pyrin sukupolvien yhteiseen teatterikokemukseen, jossa kaiken ikäiset voivat jakaa yhteisen maailman, universaalin kokemuksen, ilman erikseen suunnattuja asioita, ilman kaksoismerkityksiä, niin, että kaikilla ikäluokilla, kaikilla ihmisillä olisi mahdollisuus ottaa teos vastaan ja jakaa se, kokea yhdessä. Ihmisissä kun on kaikki iät yhtä aikaa läsnä.

Minua kiinnostavat loputtomasti erilaiset kerronnan muodot ja niiden yhdistäminen ja uusien löytäminen. Ilman muotoa ei ole sisältöä.

Esityksissäni on aina kurotus fyysisyyteen, staattisuudessakin, ja tarkkaan näyttämöliikkeeseen.

Vuodet ovat muovanneet tapaani ohjata. Keskiössä näyttelijäntyö, henkilöohjaus. Nuorempana ohjasin pikkutarkasti, nykyään henkilöohjaukseni on keskustelevampaa. Jokainen teos, jokainen työryhmä löytää oman tapansa lähestyä teosta, kun antaa sille mahdollisuuden. Antaa mahdollisuuden jokaisen olla se, mikä on, olla sellainen kuin juuri siinä tilanteessa nyt on. Pakottamalla ei synny mitään hyvää. Houkuttelemalla kyllä.

On sanomattakin selvää, että esitys tarvitsee rytminsä. Dynaamisen rytminsä. Mutta aina se ei tarkoita matemaattista tarkkuutta, vaikka sitäkin monesti tarvitaan. Kun näyttelijät tietävät intentionsa ja sen jälkeen kohtaavat kerta kerran jälkeen toisensa näyttämöllä, haavoittuvina, antaen ja ottaen impulssejaan, menevät kuin koira mustaan yöhön sielu avoinna, antavat tapahtua mitä tapahtuakseen on, fraseeraavat annetulla nuottiviivastolla yhteistä biisiään, silloin rytmi, nyanssit ja muut asiat tulevat lahjana.